Kärsin, sehän tuli jo selväksi. En tiä mistään mitään, taas

Masentaa, itkettää, pelottaa.

En yksinkertasesti tajua miten mie saan minun päähän mahtumaan *Elä tätä hetkeä, eilinen on mennyt ja huominen tulevaa.

Minun motto, aina ollu: Kivussa tietää elävänsä
Tällähetkellä toivosin ettei olis kipuja. Mie todella kärsin ja mie en tiä mitä mie haluan ja mitä mie menetän, mie en halua olla täällä enkä siellä.
En missään, minun pää vain yksinkertasesti repeää tästä kaikesta mitä mulla nyt on.

En nyt voi sanoa muutako että toivon että olisin jo 20, mulla olis oma, pysyvä asuinpaikka, perhe ja ammatti.
Ehkä yks lapsi ja varma tulevaisuus.