Huhhuh..
Menis hoitoon. Tuntuu ettei mikään kiinnosta, äsken oli englannin sanakoe mutta enää ei jaksa edes yrittää.
Ala-aste meni huonosti siksi että asuin narsistin kanssa samassa talossa, tämä vai kaiken energiani ja motivaationi opiskella.
Ylä-asteella muutimme pois tämän narsistin luota ja alkohan se mieliki nousemaan ja energiaa löyty vaikka muille jakaa, mutta olihan se rankaa tavallaan koska koko ala-aste oli mennyt hukkaan, lähdin puhtaalta pöydältä suoraan ylä-asteelle. Tästä seurasi masennus.
Nyt kun on asioita miettinyt ja olisi aika rakentaa oma elämä, ammatti yms, niin opiskelusta ei tule mitään, koska ikinä en ole kyennyt opiskelemaan koska tuntuu täysin turhalta opiskella asioita, jotka pitäisi olla täysin selvää.
Menis hoitoon. Tuntuu ettei mikään kiinnosta, äsken oli englannin sanakoe mutta enää ei jaksa edes yrittää.
Ala-aste meni huonosti siksi että asuin narsistin kanssa samassa talossa, tämä vai kaiken energiani ja motivaationi opiskella.
Ylä-asteella muutimme pois tämän narsistin luota ja alkohan se mieliki nousemaan ja energiaa löyty vaikka muille jakaa, mutta olihan se rankaa tavallaan koska koko ala-aste oli mennyt hukkaan, lähdin puhtaalta pöydältä suoraan ylä-asteelle. Tästä seurasi masennus.
Nyt kun on asioita miettinyt ja olisi aika rakentaa oma elämä, ammatti yms, niin opiskelusta ei tule mitään, koska ikinä en ole kyennyt opiskelemaan koska tuntuu täysin turhalta opiskella asioita, jotka pitäisi olla täysin selvää.
Onneksi mulla on koira. Se on pelastanu minut varmaan sata kertaa..
Aina kun tämä äitin mies oli minun kans kaksin kotona, lähdin koiran kans piiiitkälle juoksulenkille.
Tämäkään nyt ei sitten pitemmän päälle ollut hyvä, sillä sairastuin anoreksiaan
-> Söin yhden pienen aterian päivässä ja kävin joka päivä juoksemassa pitkän lenkin.
Aina kun tämä äitin mies oli minun kans kaksin kotona, lähdin koiran kans piiiitkälle juoksulenkille.
Tämäkään nyt ei sitten pitemmän päälle ollut hyvä, sillä sairastuin anoreksiaan
-> Söin yhden pienen aterian päivässä ja kävin joka päivä juoksemassa pitkän lenkin.
Nyt kun sain tämän saman koiran jälleen kolariin ja poikaystäväni on oppinut tykkäämään tästä koirasta, niin olen tosi onnellinen.
Minulla on seurassani eläin, joka ymmärtää minua ja osaa aina ilosena odottaa että tulen koulusta kotiin! :)
En todellakaan kaipaa niitä * vanhoja aikoja, jolloin elämä oli vielä helvettiä, nyt se on ihanaa, lähes täydellistä jos en lukiossa opiskelisi!
Minulla on seurassani eläin, joka ymmärtää minua ja osaa aina ilosena odottaa että tulen koulusta kotiin! :)
En todellakaan kaipaa niitä * vanhoja aikoja, jolloin elämä oli vielä helvettiä, nyt se on ihanaa, lähes täydellistä jos en lukiossa opiskelisi!
Tänään saan tänne sukset ja päästään Temun kanssa harrastamaan sitä mistä molemmat ollaan tykätty!
Hiihtäminen, meän talviharrastus, mie hiihän ja koira juoksee eessä, ihanaa :)
Tätä ei ole päässy muutamaan vuoteen harrastamaan mutta innostuin taas kun näin jonkun miehen hiihtämässä koiransa kanssa.
Minun koiravanhus tuskin enää kauaa jaksaa sitä harrastaa, lonkat sillä on jo huonot :(
Olen kauan pelännyt sitä päivää että joku aamu se ei enää tulekaan ilosesti vastaan ja heiluta häntää, toista samalaista en ikinä tule saamaan. On tuo nimitäin aivan ainutlaatuinen eläin.
Kuva: Deviantart
Kommentit