Olen yksin lapsen kans.
Menetin täysin melttini sen kanssa, sehän on vasta pentu, miten se tajuaisi vielä mikä on oikein ja mikä väärin, toivottavasti se ei kuitenkaa olis ikuisesti vihainen minulle ;s

Surullista, haluaisin ulos lukemaan, mutta en voi jättää koiraa yksin sisälle, enkä halua iedä sitä ulos kun se nukkuu vielä, tiedä sitten mitä keksin kun menen ulos ja tuo herää.

P-ystävän lakkiaistan aikana olen LIHONUT 7 KILOA.........

Tämä masensi minut totaalisesti. Tämä ei ole oikein, haluan salille, haluan pois, ulos, lenkille. Jotain, ihan mitävain mutta tämä koneella istuminen ei tunnu hyvältä.
En halua syödä mitään, haluan ainakin 8 kiloa nyt pois....
Jos illalla pääsisi lenkille, jos siskoni suostuisi vahtimaan lasta, eihän tuon kans voi juosta vielä ;s

Olen totaalisesti maassa, onneksi poikaystävän kaverin tuoma siideri on edelleen kaapissa, jos sen ottais illalla ja alkais nukkumaan..


Päivä 23: kuva jostain, johon uskoin lapsena


Ystävät, enään minulla ei niitä ole, koska en niihin usko.
Kaikilla meillä on olemassa jotain parempaa, jos tahtoo jotain seuraa, en itse hae sitä
muista ihmisistä, lähden lenkille metsään ja kuuntelen metsää, se on jotain niin parempaa.
Tämä voi olla osa masennusta, mutta en usko voivani luottaa keneenkää niinkuin teihin,
jotka luette tätä. En ole kertonut edes poikaystävälleni kaikkea tätä mitä täällä lukee.

Päivä 24: kuva ensimmäisestä harrastuksestani




Piirtäminen, tässä minun ei tarvitse kestää epäreiluja joukkuepelejä, joissa toiset on
parempia ja toiset joutuvat katsomaan kun parhaita ylistetään.